Älä luota sydämen ääneen

Käyttäjäkeskeisen suunnittelun klassikko Design of Everyday Things osui kirjahyllystä käteeni jokin aika sitten. Tämä Donald Normanin kirja julkaistiin jo vuonna 1988, eli vuotta aikaisemmin ennen kuin WWW syntyi.

Kirjaa silmäiltyäni huomasin sen olevan edelleen ajankohtainen. Esimerkit toki kertovat oman aikansa tekniikasta, mutta käytettävyyden ja käyttäjälähtöisyyden periaatteet ovat edelleen samat. Teknisesti moni asia on toisin, mutta ihminen ei ole kolmessakymmenessä vuodessa muuttunut yhtään.

Norman kirjoittaa asioista, jotka tuntuvat arkisilta ja itsestään selviltä. Käyttöliittymiä ja laitteita suunniteltaessa pitää ottaa huomioon se, miten käyttäjä oikeasti pystyy niitä käyttämään.

Suunnittelijan pitää mennä käyttäjän asemaan. Katsoa omaa tuotostaan toisen silmin. Ei sen kummempaa.

Verkkokauppojen, pelien ja sovellusten kehittäjät ymmärtävät käyttäjäkokemuksen arvon. Digitaalisessa bisneksessä se on elinehto. Miksi näin ei ole kaikessa suunnittelussa? Miksi saan virastosta kirjeen, jonka kieli on pykäliin ja sääntöihin takertuessaan niin kippuraista, että sitä on vaikeaa ymmärtää. Miksi minulle suunnataan mainontaa, joka luettelee adjektiiveja ja superlatiiveja, mutta ei puhuttele minua? – Koska toisen asemaan on vaikea asettua.

Empatia ei ole helppoa

On huomattavasti helpompi tuntea myötätuntoa, sääliä, ärtymystä tai ylemmyyttä kuin oikeasti ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia ja päämääriä. Tämän voi todeta vaikka poliittisia Twitter-keskusteluita seuraamalla. Omaa näkökulmaa on hyvin vaikea kääntää toiseksi.

Suunnittelijan työssä toisen ymmärtämistä varten tarvitaan työkaluja, perehtymistä, ammattitaitoa ja todellisia käyttäjiä seuraamalla hankittua dataa.

Viestinnän ja markkinoinnin suunnittelussa vain omaan sydämeen luottaminen voi viedä harhaan ja johtaa kohderyhmän yli- tai aliarvioimiseen. Siksi käyttäjälähtöisen suunnittelun työkalut ovat arvokkaita myös luovan toimiston käytössä. Ne auttavat meitä olemaan empaattisempia.

8.1.2020
Johanna Kestilä